Valinnan vaikeutta !

Tutustuin sinuun kun olin 13 vuotias.

Naapurin poika antoi savut koulun pihalla.
Siitä se sitten lähti...
Olin nuori ja tyhmä enkä tajunut silloin kuinka paljon
jäisin suhun koukkuun, oot ollu paras terapeuttini näiden vuosien aikana, aina läsnä kun on ollut paha olla.

En tarkkaan enää tiedä kauanko oot ollu mun elämässä mutta villi veikkaus on että noin 17 vuotta. Se on liian kauan, nyt musta on alkanu tunutuun että ehkä mun ois aika sanoa sulle hyvästit.

On aika LUOPUA susta lopullisesti, musta on tullu VAHVEMPI kuin ennen.

Musta tuntuu että mä vihdoin voisin elää ilman sua.

Helppoahan se ei tuu oleen, enkä voi tietää miten tässä kokeilussa käy. Juuri niin, kutsun sitä kokeiluksi ja tuun pitään sua kotona piilossa kaiken varalta.


TEMPERAMENTTINEN

kun oon niin saatan yhtäkkiä
tarvita sua enkä halua kieltää sua itseltäni kokonaan.


Tiedän että on olemassa kaikenlaisia apukeinoja mutta
en haluasi lähteä sille linjalle.

Haluaisin voittaa taistelun
sua vastaan ihan itse.

Käyttämällä sitä itsekuria jota minulla on jossain vielä piilossa.

Oikeasti suurin syy luopumiseen on se kun liikkunnasta on tullut niin iso osa elämääni että sinulla ei ole enää paikkaa mun elämässä. Haluaisin tehdä pitkiä juoskulenkkejä ilman että SINÄ ahdistat henkeäni. Olet tuhonnut keuhkojani aivan tarpeeksi.

It´s TIME to say GOODBYE.