Koirani Ruffu pääsi vihdoin
tänään eläinlääkärille.
Ois pitäny mennä jo aikoja sitten.
Mutta sitä ei auta nyt miettiä, en tajunnut että
tulehdus on noin paha.
Vasta kun tänään nypittiin karvoja silmien
ympäriltä pois, paljastui
tämä karmea tulehdus.
Bakterin aiheuttama, kipee ja kutiseva.
Käytiin Pentti Tapiolla johon luotan kuin kallioon.
Silmätippoja 10 päivän ajan. 10 päivän ajan antibioottia reilu annos.
Onneks Ruffu on kiltti, tablettien anto on aluksi taistelua
mutta pian hän niihin tottuu.
Pääasia kun pääsee tästä tulehduksesta eroon.
Mitäpä sitä ei tekisi rakkaansa puolesta. Minä ainakin teen mitä vain. Tuo koira on tuonnut elämääni iloa silloin kun sitä ei ole mistään muualta saannut. Se on ollut mukanani jo kauan, enkä löydä yhtään syytä miksi luopuisin tuosta rokkiparrasta. Synkkinä hetkinä se on vienyt mua ulos ja ollut iloinen vaikka minä olisin maani myynnyt. Jo ajatus siitä kun tiiän että siihen sattuu saa mut sekasin. Haluan sille vain parasta. Hyviä hetkiä. Onnellisen elämän. Sen on jokainen koira ansainnut !
Niin isoa rakkautta ei voi mitata rahassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti